RIMYI
Ramamani Iyengar Memorial Yoga Institute on iyengarjoogan pääinstituutti, joka on omistettu B. K. S. Iyengarin vaimon, Ramamanin, muistolle. RIMYI sijaitsee miljoonakaupunki Punen rauhallisella alueella Model Colonyssä, Maharashtran osavaltiossa.
Instituutti aloitti toimintansa vuonna 1975 ja siitä asti se on ollut iyengarjoogan opiskelun keskus maailmanlaajuisesti. Instituutti on rakennettu Iyengarien perheen kotitaloa vastapäätä ja talojen sisäänkäynnit ovat kirjaimellisesti muutaman kymmenen askeleen pihan poikki päästä toisistaan. Koko perhe on tavalla tai toisella mukana instituutin toiminnassa, ja moni henkilökunnasta on ollut mukana alkuajoista asti.
Paikallisten oppilaiden lukuvuosi alkaa kesäkuussa ja jatkuu huhtikuun loppuun. Nykyään kursseille ilmoittautumisjonot ovat niin pitkiä, että jonottamisessa menee useita tunteja ja jono kiertää pitkin katua. Ulkomaalaiset oppilaat opiskelevat instituutissa yleensä kuukauden, jotkut toki useammankin, ja monet omistautuneet iyengarjoogan opettajat käyvät opiskelemassa instituutissa säännöllisesti. Opiskelumahdollisuutta haetaan etukäteen, ja ensikertalainena paikkaa haetaan usein vuotta tai kahta etukäteen. Tulijoilta edellytetään kahdeksan vuoden harjoituskokemusta lajissa sekä kahden senior-tason opettajan suositusta.
Vuonna 2018 juhlittiin B. K. S. Iyengarin syntymän 100-vuotisjuhlaa. Osana juhlavuotta instituutti järjesti iyengarjoogan nuorille maille, joissa lajilla ei ole vielä pitkää historiaa, 10-14 päivän maakohtaisia intensiivejä. Samalla tarjottiin mahdollisuus aivan tavallisille oppilaille (3-10 vuoden harjoitustaustalla), joilla ei normaalisti ole pääsyä Iyengarien oppiin, tulla harjoittelemaan instituuttiin maailman johtavien iyengarjooganopettajien opastuksella. Suomi sai tilaisuuden osallistua yhdessä Baltian maiden kanssa. Kurssilla osallistujat saivat kokea iyengarjoogan koko laajaa kirjoa: dynaamisesta ja restoratiivista harjoitusta, tarkkaa työskentelyä, terapeuttista lähestymistapaa, hengitysharjoituksia ja joogafilosofiaa.
Yleisesti kurssista
Sää Punessa on lämmin ja enteilee monsuunia – lämpöä on reilut 30 astetta, mutta taivas on pilvinen. Neljä meistä majoittuu hotellissa, loput paikallisilta vuokratuissa asunnoissa.
Kurssipäivät ovat teeman mukaisesti varsin intensiivisiä. Joogaa on aamupäivisin yleensä kello 9–12 ja iltapäivisin 16–18. Ohjeena on istua saleissa maittain ja antaa tilaa muille. Tunnelma tunneilla on hyvin tiivis, kun matot ovat vieri vieressä kiinni ja välillä vähän päällekkäin. Maittain istuminen rakoilee kahden viikon aikana vain vähän. Osa tunneistamme kuuluu instituutin normaaliin opetukseen, ja silloin salissa on hyvin täyttä.
Ohjaajina toimivat Abhijata Iyengar (B. K. S. Iyengarin tyttärentytär), Raya Uma Datta (pääinstituutin uuden sukupolven senior-opettaja ja instituutin kirjakaupan poika) ja Rajlaxmi Nidmarti (ayurveda-lääkäri ja insituutin senior-opettaja). Osallistumme myös Prashant Iyengarin (B. K. S. Iyengarin poika) ja nyt jo edesmenneen Geeta Iyengarin (B. K. S. Iyengarin tytär) pitämille tunneille muutaman kerran. Opettajien tyylit ovat hyvin erilaisia: Prashant puhuu puolet tunnista ja ohjaa fyysisesti äärimmäisen vähän, asanoissa ollaan pitkään. (Intituutin aikataulussa Prashantin tunnit ovat vain edistyneille oppilaille: asanat on jo opittu ja joogafilosofia on tuttua.) Abhijatan ja Rayan tunneilla tehdään paljon ja ohjaus on myös fyysistä. Geeta Iyengar luennoi iyengarjoogan opeista ja on pääohjaajana muutamilla tunneilla. Geetakin puhuu tunneilla, mutta Abhijata ja muut opettajat näyttävät liikkeet ja ohjaus on voimakasta.
Tunnit pidetään pääasiassa kahdella salilla: Ramamani Iyengar Memorial Yoga -instituutin päätalossa sekä paikallisessa urheilusalissa 1,5 kilometrin päässä instituutilta. Salit ovat varsin täynnä, kun koko intensiiviporukka on harjoittelemassa. Useimmat osallistujat ovat treenanneet iyengarjoogaa useiden vuosien ajan, mutta mukana on myös 3–4 vuotta harjoitelleita aloittelijoita. Tekemisen meininki on koko ajan hyvä. Harjoitukset vedetään niin, että aloittelevatkin joogit, vähän kipeät tai kuukautisiaan potevat pääsevät mukaan. Ammattilaisvetäjien kyky hahmottaa eritasoisten oppilaiden tarpeet on huikeaa ja eri puolilla salia tehdäänkin niin samaan asanaan johdattavia liikkeitä kuin itse asanaa.
Geeta Iyengar painottaa B. K. S. Iyengarin oppia: first yoga, then bhoga, mikä tarkoittaa sitä, että ensin pitää harjoitella ja vasta sitten nauttia ruuasta ja muusta elämästä. Toinen kurssin aikana esiin nouseva oppi on ajatus siitä, että esimerkiksi tasapainoasennossa pelko kaatumisesta estää harjoittelemisen. Jos en pelkää, pääsen harjoituksessa syvemmälle ja ehkä kohti asanaa paremmin. Pitää tutkia itseä ja hahmottaa, mikä on pelkoa ja mikä jäykkyyttä.
Yleisesti muusta ohjelmasta
Kurssiin kuuluu myös keskusteluja. Abhijata Iyengar kysyy, mitä iyengarjooga on tuonut kurssilaisten elämään. Vastaukset vaihtelevat paremmasta elämästä ja terveysvaikutuksista ihan konkreettiseen elämänhalun uudelleen heräämiseen. Puheenvuorot ovat liikuttavia ja voimaannuttavia.
Kurssin lisäksi tutustumme kattavasti lähialueen lounas- ja illallisravintoloihin. Esimerkiksi hapatetusta riisivellistä valmistettuja dosa-lettuja syödään useamman kerran. Pikku mopotakseilla suhautetaan majapaikoista joogasalille tai kaupungille. Ainoana välivapaapäivänä osa ryhmästä matkaa muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Balaji-temppelille ja käy kävelemässä sateisessa Osho-puistossa.
Vapaa-aikaa ei ole kovin paljon tai valtaosa siitä menee lepäämiseen. Jonkin verran ehditään kuitenkin kaupungille shoppailemaan koruja, tuoksuja ja muita tuliaisia sekä ihan vain katselemaan paikallista elämää ja bongaamaan lintuja.
Fiiliksiä
Kiitämme ainutlaatuisesta ohjelmasta ja siitä, että tällainen mahdollisuus tutustua Punen Ramamani Iyengar -pääinstituuttiin oli järjestetty. Kokemus on ikimuistoinen. Oli todella kiinnostavaa päästä katsomaan, miten Iyengar-suku elää joogalle omistautuneena. Perheen koti on instituutin yhteydessä. Aikataulut olivat täysiä, mutta tunnit ainutlaatuisia. Fyysisestä väsymyksestä ja rasituksesta huolimatta Puneen oli tultu harjoittelemaan, joten tunnemme syvää kiitollisuutta harjoitusmäärästä ja ohjauksista.
Joillakin tunneilla meille esitellyt avustukset saivat olon tuntumaan hieman kiusalliselta. Muutaman vuoden joogakokemuksen nojalla niiden tarkoitus ei avautunut täysin, vaan lähinnä hirvitti, jos olisi itse joutunut 40-päisen yleisön edessä avustettavaksi. (Joogaterapiaan perehtyneen, kokeneen joogaopettajan näkökulmasta nämä opetushetket puolestaan olivat intensiivin todellisia helmiä.)
Lainaus muistiinpanoista 14.6. kello 22:40: ”Mulla on vielä nälkä, koko ajan nälkä, koko ajan väsyttää, ja on hiki. Kai tässä sitten kehittyy ihmisenä.”
Intensiivisessä ohjauksessa sai kokea monenlaisia oivalluksia niin iyengarjoogasta kuin itsestään sen harjoittajana. Tietyt asanat “menivät eteenpäin” uudella tavalla, kun sai ohjausta erilaisilta opettajilta. Toisaalta ihmeitä ei tapahdu hetkessä: kehityksen pohjalla on oma säännöllinen harjoitus ja mielellään pitkäaikainen ohjaussuhde saman opettajan kanssa.
Intiassa on tietysti oma kulttuuri ja tapa opettaa (asiat sanotaan paljon suoremmin ja ehkä jyrkemminkin kuin Suomessa), mutta opetuksen perusteet ovat samat. Suomessa luksusta ovat hyvin varustellut salit ja pienet ryhmäkoot. Intensiivikurssin yksi tarkoitus oli esitellä iyengarjoogan monipuolisuutta: harjoitusta voi tehdä dynaamisesti viniyasa-tyyliin tai hyvin hitaasti, jopa filosofisen pohdiskelun siivittämänä.
Päällimmäisenä olotilana kurssista jäi mieleen kiitollisuus siitä, että sai osallistua Iyengarin perheen opetukseen ja nähdä ja kokea instituutti paikan päällä. Kurssilla ja instituutin normaalitunneilla näki, miten erilaisia ihmisiä ympäri maailmaa iyengarjooga on auttanut ja koskettanut. Opettajilla on uskomaton kyky ohjata isoa ryhmää, ja kuitenkin ottaa samalla huomioon eri tieto- ja taitotason oppilaat. Tunneilla joogasivat sulassa sovussa eritasoiset opettajat ja harrastajat – oli elämys nähdä muun muassa amerikkalainen, tunnettu senior-tason opettaja, Lois Steinberg oppilaiden joukossa.
Osallistujat Suomesta: Lauha, Hannele, Tuija, Tiina, Jenni, Johanna, Katja, Jari ja Annu. Osallistujia myös Latviasta, Liettuasta, Puolasta ja Luxemburgista.
Tekstin kasasivat Hannele (harjoitellut 4 vuotta, ensimmäistä kertaa Punessa) ja Jenni (harjoitellut 10 vuotta, ensimmäistä kertaa Punessa), editoi Tiina (harjoitellut 13 vuotta, toiminut opettajana 7 vuotta, ensimmäistä kertaa Punessa) ja täydensi Lauha (harjoitellut 15 vuotta, toiminut opettajana 10 vuotta, Punessa neljättä kertaa).