“Emme löydä kultaa, jos teemme asanoita vain fyysisenä harjoituksena.” Geeta S. Iyengar.

Geeta S. Iyengar, Joogamestari B.K.S. Iyengarin vanhin tytär ja oppilas sekä itsearvoisesti kunnioitettu opettaja, kuoli 74-vuotiaana 16.12.2018 Punessa, Intiassa. Geeta toimi Punessa sijaitsevan Iyengarjoogan pääinstituutin johtajana ja oli edelläkävijä naisnäkökulman tuomisessa moderniin joogaan.

Geeta S. Iyengar oli kiistattomasti isänsä jälkeen iyengarjoogan vaikutusvaltaisin opettaja. Hän oli joogamestari Iyengarin oppilaista se, joka oli omaksunut täydellisimmin tämän opetuksien eri puolet asanan meditatiivisesta työskentelystä, sekä joogasta tieteenä, taiteena ja filosofiana. Tästä syystä Geetajin poismeno jättää syvän aukon joogayhteisöön.

Läpi elämänsä Geeta pysyi uskollisena isänsä oppilaana ja tämän opetuksien tulkitsijana. Eräässä Kyselytilaisuudessa Geetalta kysyttiin, onko hän kokenut elävänsä isänsä varjossa. Geeta vastasi: ”pidän itseäni onnekkaana saadessani elää isäni valossa, en hänen varjossaan”.

Kaksi päivää ennen kuolemaansa, 3-14 joulukuuta 2018, Geeta oli saanut päätökseen B.K.S. Iyengarin 100-vuotisjuhlaseminaarin, johon osallistui yli 1300 ihmistä 53 maasta. Hän opetti viisi päivää, kuusi tuntia päivässä, väsymättä, selkeästi ja loistavasti ohjaten oppilaita kuuntelemaan ja toimimaan oman kehonsa älykkyyden pohjalta. 

Geetan opetuksen ohjenuorana oli kannustaa oppilaita itsetutkiskeluun ja omaan kokemukseen, eikä varautua ainoastaan opittuun tietoon. Hän ohjasi kutakin tunnistamaan ja valaisemaan pimeät kohdat kehossaan, mielessään ja hengityksessään. Hän kehotti seuraamaan isänsä esimerkkiä, ja löytämään oman joogisen tiensä, joka muuttaa tietoisuuden. 

Kuolemaansa edeltävänä päivänä Geetaji oli tuntenut hengen ahdistusta, mutta oli vielä illalla puoli yhdeksään asti keskustellut oppilaidensa kanssa. Hän kuoli seuraavana aamuyönä kello 5:15 hyvin rauhallisesti sydämen pysähdykseen. Geeta sairasti useita vuosia vakavaa sidekudostautia (CTD), ja oli jo lapsuudestaan saakka kärsinyt erilaisista sairauksista. Joogasta hän sai kuitenkin apua, kuten hänellä oli tapana sanoa: ”jooga opettaa meitä parantamaan sen mitä ei ole tarkoitus kestää, ja kestämään sen mitä ei voida parantaa.”

Polku joogiksi

Geeta syntyi Ramamani ja Bellur Krishnamacharya Sundaraja (B.K.S.) Iyengarin vanhimpana tyttärenä lähellä Tumkuria Karnatakassa. Hän kävi koulunsa Punessa, jonne isänsä oli asettunut opettamaan joogaa. Kuten monet lapset, ei Geetakaan ollut pikkulapsesta saakka erityisen kiinnostunut isänsä tekemisistä. Tähän vaikutti myös se, että hän oli usein kuumeessa tai flunssassa. Lisäksi hän sairasti lapsena lavantaudin, keltataudin ja kurkkumädän. 

Yhdeksänvuotiaana hän sairastui vakavaan munuaistulehdukseen ja joutui sairaalaan. Lääkärit eivät antaneet paljoa toivoa. Mutta kolmen viikon kuluttua tapahtui käänne parantumiseen, ja sairaalasta palatessaan hän sai mukaansa valtaisan reseptilistan. Lääkkeet olivat kuitenkin hyvin kalliita eikä perheellä ei ollut niihin varaa. Joogi-isä antoi tyttärelleen vaihtoehdoksi aloittaa joogaharjoitus tai odottaa kunnes sairaus veisi hänet kokonaan.

Geeta valitsi joogan. Vähitellen hänen kuntonsa alkoi kohota, ja lääkärit merkitsivät papereihin nousevaa parantumiskäyrää. Heille hän ei kertonut, ettei ottanutkaan lääkkeitään, vaan jatkoi joogaharjoituksia. Sairauden seurauksena Geeta eli lopun elämänsä vain puolikkaan munuaisen varassa. Mutta harjoituksen ansiosta hän voimistui ja kehittyi taitavaksi ja itsevarmaksi jooginiksi ja eli vielä 65 vuotta lisää. Hän teki päätöksen elää brahmacharyan mukaisesti eli olla menemättä naimisiin ja pyhittää elämänsä joogalle. 

Vuonna 1973 Geetan äiti kuoli äkillisesti. Tämän jälkeen viisi nuorempaa sisarusta alkoivat pitää häntä äitihahmona. Aina kun sukuun syntyi lapsia, Geeta oli läsnä ja hänen annettiin kunnia kylvettää vastasyntynyt ensimmäisenä. Geetalla ei ollut omia lapsia, mutta hän oli äiti-hahmo opetuksillaan myös tuhansille ihmisille. 

Maailmanlaajuinen Iyengarjoogayhteisö kattaa 59 maata. Vuosittain Ramamani Iyengar Memorial Yoga Instituuttiin (RIMYI), Puneen, saapui tuhansia ihmisiä ammentamaan oppia B.K.S. Iyengarilta mutta myös erityisesti Geetalta. 

Rakastettu opettaja ja instituutin johtaja

Geeta sai koulutuksen ayurvedalääkäriksi, mutta alkoi jo 17-vuotiaana opettaa joogaa isänsä ohella. Ayrvedan tuntemus antoi hänelle taitoa ja asiantuntijuutta yhdistää joogaan terapeuttista näkökulmaa.

B.K.S. Iyengarin lähtökohta oli, että jooga on tarkoitettu kaikille. Iyengarit pitivät terapiatunteja, jonne ihmiset tulivat saamaan apua ja opastusta erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin. Isäänsä mukaillen Geeta korosti sitä, kuinka jooga-asanoilla on mullistavia voimia, jotka syntyvät kehon eri kerrosten linjauksista. Isänsä ohjauksessa hän kehittyi taitavaksi terapiajoogassa.

Geeta toimi myös RIMYI:n johtajana yhdessä isänsä ja veljensä Prashantin kanssa. Hänen merkityksensä johtavana opettajana korostui ensimmäisen kerran jo 1984, kun B.K.S. Iyengar lakkasi 66-vuotiaana opettamasta suuria ryhmätunteja, ja erityisesti isänsä kuolemansa jälkeen elokuusta 2014. 

Vuonna 2018 Intian pääministerin palkinto Prime Minister’s Award for the best Yoga Institute in India myönnettiin RIMYI:lle. Tämä oli tunnustus Geeta Iyengarin kuusi vuosikymmntä kestäneelle sitoutumiselle opettamaan joogaopettajien sukupolvia, joka on johtanut Iyengarjoogan opettajasertifikaatin korkeaan arvostukseen.

Geeta opetti loppuun saakka instituutissa kaksi kertaa viikossa naisten tunteja ja terapiatunteja, jotka olivat kumpikin täpötäynnä paikallisia ja ulkomaisia joogaoppilaita.

Opettajana Geeta oli vaativa ja myötätuntoinen. Hän näki kaikki huoneessa olijat. Vaikka läsnä oli sata oppilasta, hän saattoi antaa jollekin takarivissä olevalle yksilöityjä ohjeita. Geeta ei sietänyt välinpitämättömyyttä ja hän suuttui niille, jotka eivät keskittyneet ja olivat vähällä loukata itsensä. 

Geetan tunneilla moni pääsi asentoihin, joihin ei koskaan uskonut pystyvänsä. Hän osasi rakentaa sarjat niin hyvin, että huolellisen valmistelun tuloksena tavoiteasana tuli kuin itsestään. Geetan ääni kannatteli, johdatti jokaista yhtaikaa kuin kädestä pitäen. Hänen ohjeensa puhuttelivat suoraan kehon soluja, pään toimiessa vain apuvälineenä. 

Vuonna 2014 Geeta käynnisti vuosittaisen, reilun viikon mittaisen, Yoganusasasam-seminaari-sarjan, joka oli avoin kaikille vähintään kolme vuotta Iyengarjoogaa harjoittaneille ympäri maailmaa. Ihmisvyöry Yoganusasasamiin ylitti reilusti tuhat henkeä ja tunnelma oli kuin rock-festivaaleilla. Seminaaripaikkana toimi Balewadin urheilustadion Punen kaupungin laidalla, ja Geeta opetti siellä kolmena vuotena suurella lavalla muiden opettajien avustamana.

Seminaarit olivat huolella ja tehokkaasti organisoituja: kolme kameraa kuvasi Geetaa ja opettajia lavalla, ja kaukana olijat pystyivät seuraamaan kahdelta lavaa reunustavilta laajakankailta lähikuvasta esimerkiksi, miten Geeta havainnollisti sormien asettamista pranayamaan.

Massaseminaarin lisäksi Geeta oli opettanut viimeisen vuoden ajan kuukausittain pienistä maista tuleville ryhmille kahden viikon intensiivikursseja, johon myös joukko suomalaisia sai osallistua viime kesänä.

Joogaa naisille

Naisten vaivat olivat Geetalle tuttuja, ja lukuisat naiset olivat kiitollisia saadessaan apua esimerkiksi kuukautishäiriöihin, hedelmällisyyden ongelmiin ja menopaussin oireisiin. Myös tavallisilla ryhmätunneilla Geeta piti huolta, että naiset harjoittelevat kuukautisten aikana restoratiivisia asentoja ja erotti nämä muusta luokasta salin peräosaan tekemään omaa sarjaansa. Kuukautisten tai akuuttien kuumien aaltojen aikana energiavarat ovat useimmiten vähissä, ja kehon tulee antaa levätä. Tämä ei ollut itsestään selvää 1970-luvulla, jolloin kuukautisista tai menopaussista ei juuri puhuttu ääneen.

Geeta Iyengarin kirjoittama, Yoga a Gem for Women ilmestyi vuonna 1984, ja oli aikanaan ensimmäinen teos, joka kattoi naisten joogaharjoituksen kokonaisvaltaisesti. Teos on käännetty useille kielille. Geeta kokosi myös pedagogiset teokset Preliminary Course and the Intermediate Course, jotka ovat opettajaksi opiskelevien ja opettajien jatkuvassa käytössä B.K.S. Iyengarin lukuisten teosten ohella.

Lisäksi Geeta on kirjoittajanut useita teoksia yhdessä tunnettujen länsimaisten opettajien kanssa, kuten Yoga for Motherhood– kirjan Rita Kellerin ja Kerstin Khattabin kanssa. Geeta on myös antanut sisällön opetuksillaan moniin teoksiin, kuten Lois Steinbergin Geeta S. Iyengar’s Guide to a Woman’s Yoga Practice.  

Yleisön pyynnöstä Geeta opetti vuonna 1997 ensimmäisen pitkän seminaarinsa naisten joogasta. Hän myös kiersi maailmalla pitämässä seminaareja, joihin osallistui satoja ja tuhansia oppilaita.

Geeta antoi kaikkensa joogalle, mutta hän myös rakasti taiteita, piirsi hyvin ja oli musikaalinen. Toisinaan Geeta laulatti tunneillaan mantroja ja sutria, hän osasi sanat ja melodiat ulkoa ja oli tarkka sanskriitin ääntämisessä.

Ajasta iäisyyteen

Elokuussa 2018 osallistuessani RIMYI:ssä naisten tunnille Geeta sanoi kaikkien kuullen haluavansa kuolla. Tämä oli shokeeraavaa, mutta hän tiesi, että aika oli lähellä eikä suorasukaiseen tapaansa salaillut asiaa. Hän oli sanonut haluavansa välittää kaiken tietämänsä ja isältään oppimansa eteenpäin viimeiseen saakka ja saada vielä 100-vuotisjuhlaseminaarin päätökseen ennen poislähtöään. 

Geeta oli itse mestariopettaja, mutta pysyi uskollisesti isänsä ja joogisen tiedon alan oppilaana. Hän oli elävä esimerkki opettajalleen kuuliaisesta oppilaasta. Jooga antoi Geetalle hänen omien sanojensa mukaan elämän eliksiirin ja sisällön koko hänen maanpäälliselle taipaleelleen.

Geetan kuusi vuosikymmentä jatkunut sitoutuminen joogaan inspiroi nyt tulevien sukupolvien joogan harjoittajia jatkamaan harjoitustaan. Hänen työtään instituutissa jatkavat veli Prasant, sisarentytär Abhijata, sekä joukko kokeneita opettajia niin Intiassa kuin ympäri maailmaa. 

Geeta pysyi loppuun asti hartaasti uskossaan Jumalaan. Nyt hän on tämän kuolemattoman voiman, kaikkein rakkaimpansa, luona. Lepää rauhassa Geetaji.

*

Kirjoittaja: Liina Puustinen
Kirjoittaja on Iyengarjoogan opettaja ja on osallistunut Geeta Iyengarin opetukseen Intiassa vuosien varrella yhteensä kuuden kuukauden ajan.

Teksti on julkaistu Anandassa nro 1/19 ja uudelleenjulkaistaan yhdistyksen blogissa kirjoittajan sekä Anandan luvalla.